Näin hassua unta viime yönä.

Olin muka saanut ajokortin ja lähdin siskoni kanssa ajelulle. Töskäsin siinä jotain aika paljon mutta osasin kuitenkin ajaa sillä ja se oli siistiä. Sitten yhdessä kohdassa ajoin tien reunaan ja tulin ulos autosta, sitten menin takaisin sisälle auton liikkuessa jotenkin coolisti ja lähdin taas ajamaan. Osasin laittaa vilkunkin päälle kääntyessäni risteyksestä vaikken ollut edes käyttänyt sitä vielä ollenkaan.

Seuraavassa vaiheessa päätimme mennä isoveljen ja siskon kanssa kauppaan mutta meillä ei ollut rahaa. Niinpä isoveljeni otti vanhan vyön jonka pystyi viemään Ärrälle "pantiksi" ja sillä pystyi ostamaan ruokaa. Vyön solki oli kuitenkin melkein irti, mutta veli vaan sanoi että nehän voi siellä liimata sen kiinni. Ärrälle mentiin ja ottihan ne sen vyön vastaan, ja me ladottiin pusseihin kaikkea mahdollista ja hitosti karkkia.

Sitten oltiin taas kotona ja meillä oli yksi vanha lapsuuden aikainen kaveri kylässä. Se ehdotti että mentäisiin ostamaan karkkia jotta voitaisiin illalla mässätä ja tehdä jotain kivaaa. Olin ihan hieverissä että ei taas karkkia prkl! Mutta lähdettiin kuitenkin. Se ystävä vaihtui toiseksi ystäväksi ja mukana oli yhtäkkiä pari tuttua poikaakin. Mentiin taas meidän autolla ja minä juoksin äkkiä sinne että ehtisin rattiin jottei kumpikaan niistä pojista pääsisi ajamaan. Menin kuitenkin jostain syystä kuljettajan taakse takapenkille ja pystyin muka siitä tarttumaan rattiin. Siskoni tuli sitten perässä päin autoon ja minun piti siirtyä etupenkille jotta se saisi istumapaikan.
Taas lähdettiin ja töskäilin siinä lähdön kanssa ja olin ihan hermona koska en halunnut että ne pojat luulee että olen joku surkea kuski.

Ja silleen että näin tällä kertaa

Kuuntelen Ice Cubea musta skottiruututapaisessa mummuhameessa, räikeäkuviollisessa samettipaidassa ja harmaassa villatakissa.
Illalla voisi vielä mennä marttakerhoon jos jaksaisi kuunnella niitten ikäloppujen luurankojen valitusta... ja sukkapuikot kilisee perhana.
Eikö ne nykymummot enää osaa käyttäytyä ikäisekseen. Aina pitää olla esittämässä jotain teho-osastolle joutavaa 90 % vainajaa. Minä olen 154-vuotias ja aion elää vielä ainakin vuoden täysillä enkä missään halvatun tautipiirissä! HANKKIKAA MUMMOT ELÄMÄ!